Julkiset hankinnat tutuksi

Koko ruokaketju työllistää suoraan ja välillisesti arviolta 320 000 henkilöä. Kotimaista ruokaa hankkimalla tuet paikallistaloutta, luot työtä, virkeyttä ja elinvoimaa koko Suomeen!

Suomalaisella sialla on saparo, ja kanalla nokka. Eläimiä ei lääkitä ennaltaehkäisevästi, ainoastaan tarpeeseen. Suomalainen kananmunantuotantoketju on salmonellavapaa. Maista vaikka raakaa taikinaa! Vihanneksissa maistuu kesän maku, vilja varttuu pohjoisen auringossa ja marjat voit syödä kypsentämättä. Hyvä ruoka ilahduttaa, tukee terveyttä ja tekee arjesta juhlan – on monta hyvää syytä valita suomalainen ruoka!

Julkisilla hankkinoilla on väliä

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit, sed do eiusmod tempor incididunt ut labore et dolore magna aliqua.

Lue lisää

Viisi askelta hyviin hankintoihin

Kotimaisen ruuan tarjoaminen ei ole sattumaa - osaamisella voidaan varmistaa kotimaiset tuotteet ja palvelut.

Lue lisää

Sektorikohtaiset hankintakriteerit

Suomessa maidontuotanto perustuu tuotantoeläinten hyvinvointiin, satavuotiseen hygieniatyöhön ja hyvin kasvavaan nurmeen.

Suomessa maidontuotanto perustuu hyvin kasvavan nurmen viljelyyn. Lehmä syö päivässä yli 50 kiloa nurmesta tehtyä esikuivattua säilörehua, jota täydennetään väkirehulla. Nurmirehu on naudan luontaista ravintoa, jota hyödyntäessään nauta voi parhaiten. Nurmen käyttö ruokinnassa pienentää maidon ilmastovaikutuksia verrattuna maissisäilörehun tai ihmisravinnoksi kelpaavien kasvien käyttöön. Nurmirehuilla tarkoitetaan laidunta, nurmisäilörehua tai kuivaa heinää. Monivuotisella nurmella on myös oleellinen merkitys maan kasvukunnon parantamisessa.
Nautojen ruokinnassa ei Suomessa käytetä soijaa. Soija ei ole naudan luontaista ravintoa. Rehusoijan viljely voi aiheuttaa metsäkatoa ja heikentää luonnon monimuotoisuutta.

Suomalainen maito on laadukasta

Suomalainen maito on huippulaatuista, noin 97 prosenttia tuotetusta maidosta luokitellaan vuosittain parhaaseen luokkaan. Hygieenisen laadun eteen on Suomessa tehty töitä jo 100 vuotta. Kuluttajille laatutyö välittyy muun muassa laadukkaina ja turvallisina tuotteina.
Suomalaisista lehmistä noin 80 % elää pihattonavetassa, jossa ne voivat vapaasti liikkua, syödä, juoda ja levätä. Alalla on vahva tahtotila lisätä lehmien ulkoilua, sillä se parantaa muun muassa lehmien sorkkaterveyttä, lihaskuntoa ja hyvinvointia. Myös robottilypsy lisääntyy Suomessa. Yli puolet Suomessa tuotetusta maidosta on jo robottien lypsämää. Teknologia, viljelijän ammattitaito ja harjaantunut karjasilmä yhdessä mahdollistavat eläinten laadukkaan ja yksilöllisen hoidon.   

Naseva on nautojen terveydenhuoltorekisteri

Lähes kaikki suomalaiset lehmät ja maitotilat kuuluvat nautojen terveydenhuoltorekisteriin, Nasevaan. Lehmien terveydenhuoltoa seuraamalla edistetään eläinten terveyttä ja hyvinvointia, vastuullista eläinlääkkeiden käyttöä sekä kansanterveyttä. Mikrobilääkkeitä, kuten antibiootteja, käytetään vain sairaiden eläinten hoitoon eläinlääkärin määräyksestä ja valvonnassa.   
Suomessa on lainsäädännöllä varmistettu mikrobilääkkeiden vastuullinen käyttö eläimille. Käytöstä on pidettävä kirjaa, joka on oltava pyynnöstä saatavilla. Tiettyjä ihmisten vaikeiden bakteerisairauksien hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä ei Suomessa käytetä lainkaan eläimille.

Hyvinvointi

Vasikat saavat ternimaitoa kuuden tunnin sisällä syntymästä. Vasikoita ei pidetä kytkettynä.
Rutiininomaisia kehonmuokkaustoimenpiteitä, kuten hännän typistämistä, ei Suomessa naudoille tehdä. Mahdollinen nupoutus tehdään anestesiaa ja kivunlievitystä käyttäen. 

Eläimet kuljetetaan Suomessa laadukkaalla kuljetuskalustolla osaavien eläinkuljettajien toimesta. Kuljetuskaluston olosuhteita, kuten sisälämpötilaa, säädetään eläimille sopivaksi.  Kasvatettavaksi ja teuraaksi myytävät eläimet viedään määränpäähän ilman väliasemia (ei karjamarkkinoita), mikä vähentää tautiriskiä ja stressiä.

Suomalaisen lampaan ruokinta perustuu nurmeen

Nurmi ja heinä muodostavat lampaiden, kuten muidenkin märehtijöiden, ruokinnan perustan. Monilajiset nurmikasvustot sitovat hiiltä ja typpeä ilmakehästä sekä auttavat ylläpitämään pieneliöille suotuisia elinolosuhteita. Laidunnukseen perustuva lammastalous edistää luonnon monimuotoisuutta. Suomessa lampaat laiduntavat tai pääsevät muuten ulkoilemaan yhtäjaksoisesti vähintään 2 kk vuodessa laidunkauden aikana.
Soija ei ole lampaan luontaista ravintoa. Rehusoijan viljely voi aiheuttaa metsäkatoa ja heikentää luonnon monimuotoisuutta. Soija on myös lähtökohtaisesti käytettävissä suoraan ihmisravinnoksi. Suomessa lampaiden ruokintaan ei käytetä soijaa.

Eläinten hyvinvointi

Suomessa lihantuotantoketjussa olevat lampaat on yksilöllisesti tunnistettu ja rekisteröity. Salmonella on ihmisille vaarallinen tartuntatauti. Suomessa sitä vastustetaan johdetusti ja tautitapaukset ovat siksi hyvin harvinaisia. Muualla maailmassa vastaavanlainen tilanne on vain Ruotsissa ja Norjassa.
Kasvatustilat Suomessa kuuluvat salmonellavalvontaohjelmaan. Lääkkeitä käytetään vain sairaiden eläinten hoitoon eläinlääkärin määräyksestä ja valvonnassa. Lääkkeiden käytöstä on pidettävä kirjaa, joka on oltava pyynnöstä saatavilla. Tiettyjä ihmisten vaikeiden bakteerisairauksien hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä ei saa käyttää lainkaan eläimille.

Lihan tuotannossa ei käytetä tuotannon tehokkuuden edistämiseen kasvunsääteitä: hormoneja, β-agonisteja tai antimikrobiaalisia valmisteita. Kasvunsääteiden käyttö on lailla kiellettyä Euroopan unionissa, mutta tavallista monissa maailman maissa. Suomessa on lainsäädännöllä varmistettu mikrobilääkkeiden vastuullinen käyttö eläimille.

Suomessa lampaille ei tehdä kehonmuokkaustoimenpiteitä kuten mulesing, hännän typistäminen, kuminauhakastraatio tai laparoskopinen keinosiemennys. Erilaiset kehonmuokkaustoimenpiteet ovat eläimille kivuliaita ja aiheuttavat tulehdusriskin. Toimintatapa on Suomessa vuonna 2024 voimaan tulleen eläinten hyvinvointilain mukainen.

Eläinkuljetukset

Eläimet kuljetetaan Suomessa laadukkaalla kuljetuskalustolla osaavien eläinkuljettajien toimesta. Kuljetuskaluston olosuhteita, kuten sisälämpötilaa, säädetään eläimille sopivaksi.  Eloon ja teuraaksi myytävät eläimet viedään määränpäähän ilman väliasemia (ei karjamarkkinoita), mikä vähentää tautiriskiä ja stressiä.

Suomalaiset siat syövät kotimaista viljaa

Monella tilalla siat syövät omalla tilalla viljeltyä viljaa ja lähiseudun tiloilta ostettua rehua. Sikojen rehustuksessa hyödynnetään myös laajalti elintarviketeollisuuden sivutuotteita kuten mäskiä.
Suomessa aikuisten sikojen ruokinnassa ei käytetä palmuöljyä. Palmuöljyä viljellään osittain turvemailla, jotka on raivattu sademetsistä. Tämän takia palmuöljyn ilmastovaikutukset ovat muita öljyraaka-aineita suuremmat.
Sademetsät ovat myös lajikirjoltaan erittäin monimuotoisia ja niiden raivaamisella yksipuoliseen viljelykäyttöön on suuri luonnon monimuotoisuutta heikentävä vaikutus. Siksi palmuöljyn käyttöä elintarviketuotteissa tai elintarviketeollisuuden prosesseissa pyritään vähentämään. Palmuöljyä ei enää käytetä Suomessa aikuisten sikojen ruokinnassa.

Jos sikojen ruokinnassa käytetään soijaa, se on sertifioitua. Euroopassa käytettyä rehusoijaa viljellään muun muassa Etelä- ja Pohjois-Amerikassa sekä Euroopassa. Soijan viljely trooppisilla alueilla voi aiheuttaa metsäkatoa ja heikentää luonnon monimuotoisuutta erityisesti sademetsäalueilla.
Sikojen ruokinnassa on siirrytty Suomessa käyttämään pääosin sertifioitua soijaa. Moni tuottaja on pyrkinyt vähentämään soijan käyttöä ruokinnassaan. Soija voidaan korvata luonnon monimuotoisuuden ja huoltovarmuuden näkökulmasta paremmilla valkuaislähteillä, kuten kotimaisella herneellä, härkäpavulla tai ohravalkuaistiivisteellä.

Eläinten hyvinvointi

Suomalaisella sialla on saparo. Suomessa sian häntiä ei typistetä, vaan se on lailla kielletty. Vastaava kielto on toistaiseksi vain Ruotsissa. Sikojen häntien typistäminen on kivulias toimenpide, jolla pyritään ehkäisemään sikojen häntien purentaa. Suomessa sikojen hännänpurentaa ehkäistään huolehtimalla kasvatusolosuhteista ja oikeanlaisesta ravinnosta.

Eläinten kasvatuksessa ei ole käytetty antibiootteja ennaltaehkäisevästi. Tuotantotilalla pidetään kirjaa antibioottien käytöstä eläimille. Suomessa on lainsäädännöllä varmistettu mikrobilääkkeiden vastuullinen käyttö eläimille.

Antibiootteja ei käytetä lihantuotannossa ennaltaehkäisevästi ja niiden käytöstä on pidettävä kirjaa, joka on oltava pyynnöstä saatavilla. Osa suomalaisesta sianlihasta on kasvatettu täysin ilman antibiootteja. Tiettyjä ihmisten vaikeiden bakteerisairauksien hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä ei saa käyttää lainkaan tuotantoeläimille.

Karjuporsaiden kastraation yhteydessä käytetään kivunlievitystä.  Kivunlievityksen käyttö on merkittävä eläinten hyvinvointikysymys. Paikallispuudutus kastraatiossa on tulossa lakisääteiseksi vaatimukseksi Suomessa 1.1.2027 alkaen ja puuduttamisen lisäksi jatkokivun hoito kipulääkkeellä on mm. Eläinten hyvinvointikorvauksen ehtona.

Salmonella on ihmisille vaarallinen tartuntatauti. Suomessa sitä vastustetaan johdetusti ja tautitapaukset ovat siksi hyvin harvinaisia. Muualla vastaavanlainen tilanne on vain Ruotsissa ja Norjassa.
Eläinten purku ja uudelleenlastaus aiheuttaa stressiä ja tautivaaraa. Suomessa eläinten teuraskuljetus tapahtuu suoraan kasvatustilalta teurastamoon ilman väliasemia.

Nautojen ruokinta perustuu nurmirehuun

Nurmirehu on naudan luontaista ravintoa, jota hyödyntäessään nauta voi parhaiten. Nurmen käyttö ruokinnassa pienentää naudanlihan ilmastovaikutuksia verrattuna maissisäilörehun tai ihmisravinnoksi kelpaavien kasvien käytön. Nautojen ruokinnassa on käytetty nurmirehua keskimäärin vähintään 40 % dieetin kuiva-aineesta. Nurmirehuilla tarkoitetaan laidunta, nurmisäilörehua tai kuivaa heinää. Suomalaisten nautojen ruokinnassa ei ole käytetty soijaa.
Soija ei ole naudan luontaista ravintoa. Rehusoijan viljely voi aiheuttaa metsäkatoa ja heikentää luonnon monimuotoisuutta. Soija on myös lähtökohtaisesti käytettävissä suoraan ihmisravinnoksi.

Eläinten hyvinvointi

Vasikat saavat ternimaitoa 6 tunnin kuluessa syntymästä. Niitä ei pidetä kytkettynä.  Suomessa naudoille ei tehdä kehonmuokkaustoimenpiteitä, kuten hännän typistämistä tai kuminauhakastraatiota. Mahdollinen nupoutus tehdään anestesiaa ja kivunlievitystä käyttäen. Erilaiset kehonmuokkaustoimenpiteet ovat eläimille kivuliaita ja aiheuttavat tulehdusriskin.

Mikrobilääkkeitä kuten antibiootteja käytetään vain sairaiden eläinten hoitoon eläinlääkärin määräyksestä ja valvonnassa. Suomessa on lainsäädännöllä varmistettu mikrobilääkkeiden vastuullinen käyttö eläimille. Käytöstä on pidettävä kirjaa, joka on oltava pyynnöstä saatavilla. Tiettyjä ihmisten vaikeiden bakteerisairauksien hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä ei saa käyttää lainkaan eläimille.

Lihan tuotannossa ei käytetä tuotannon tehokkuuden edistämiseen kasvunsääteitä: hormoneja, β-agonisteja tai antimikrobiaalisia valmisteita. Kasvunsääteiden käyttö on lailla kiellettyä Euroopan unionissa, mutta tavallista monissa muissa maailman maissa.

Salmonella on ihmisille vaarallinen tartuntatauti. Suomessa sitä vastustetaan johdetusti ja tautitapaukset ovat siksi hyvin harvinaisia. Muualla vastaavanlainen tilanne on vain Ruotsissa ja Norjassa.

Eläinkuljetukset

Eläimet kuljetetaan Suomessa laadukkaalla kuljetuskalustolla osaavien eläinkuljettajien toimesta. Kuljetuskaluston olosuhteita, kuten sisälämpötilaa, säädetään eläimille sopivaksi.  Kasvatettavaksi ja teuraaksi myytävät eläimet viedään määränpäähän ilman väliasemia (ei karjamarkkinoita), mikä vähentää tautiriskiä ja stressiä.

Lintueriä ei harvenneta

Suomalainen siipikarjanliha kasvatetaan all in - all out periaatetta eikä lintueriä harvenneta.
Kerralla sisään – kerralla ulos eli all in - all out -kasvatuksella tarkoitetaan, että broileri- ja kalkkunatilalla toimitaan kertatäyttöperiaatteella. Kasvatuserien välillä tilat tyhjennetään, pestään, kuivataan ja desinfioidaan, jonka jälkeen halliin tuodaan uusi puhdas kuivike seuraavaa kasvatuserää varten. Kertatäyttö estää mahdollisten haitallisten mikrobien kulkeutumisen kyseiseen kasvatuserään (esim. kampylobakteeri) ja erätaukopesu ja -desinfiointi niiden siirtymisen seuraavaan kasvatuserään.

Monissa maissa käytetään yleisesti harvennusmenetelmää (thinning out) jossa lintuja joko siirretään toiseen halliin tai lähetetään teurastukseen eri aikoina. Eläinten liikuttelu paikasta toiseen kasvatuksen aikana nostaa tautien leviämisriskiä, lisää eläimellä stressiä ja saattaa lisätä samalla myös ihmisten sairastumisriskiä.

Kalkkunan alkukasvatus saatetaan tehdä samassa hallissa, josta linnut jaetaan omiksi ryhmikseen (kanat ja kukot). Kalkkunakanat teurastetaan ennen kukkoja.

Eläinten hyvinvointi

Suomalaiset siipikarjatilat kuuluvat salmonellavalvontaohjelmaan. Salmonella on ihmisille vaarallinen tartuntatauti. Suomessa sitä vastustetaan johdetusti ja tautitapaukset ovat siksi hyvin harvinaisia. Muualla vastaavanlainen tilanne on vain Ruotsissa ja Norjassa.
Lintujen nokkia ei ole typistetty.  Nokkien typistys on kivulias toimenpide, jota ei Suomessa tehdä, vaan eläinten nokkimistarvetta vähennetään huolehtimalla kasvatusolosuhteista ja oikeanlaisesta ravinnosta.

Broilereiden kasvatuksessa ei ole käytetty antibiootteja. Suomessa on lainsäädännöllä varmistettu mikrobilääkkeiden vastuullinen käyttö eläimille. Käytöstä on pidettävä kirjaa, joka on oltava pyynnöstä saatavilla. Tiettyjä ihmisten vaikeiden bakteerisairauksien hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä ei saa käyttää lainkaan eläimille. Suomalainen broilerinliha täyttää vaatimuksen, sillä suomalaisessa broilereiden teuraskasvatuksessa ei ole käytetty antibiootteja yli 15 vuoteen.

Kalkkunoiden ja kananmunien tuotantotilalla pidetään kirjaa antibioottien käytöstä eläimille. Suomessa on lainsäädännöllä varmistettu mikrobilääkkeiden vastuullinen käyttö eläimille. Käytöstä on pidettävä kirjaa, joka on oltava pyynnöstä saatavilla. Tiettyjä ihmisten vaikeiden bakteerisairauksien hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä ei saa käyttää lainkaan eläimille.

Suomessa lihasiipikarjan jalkapohjaterveys on hyvällä tasolla. Lintujen jalkapohjien kunto arvioidaan teurastamolla. Lihasiipikarjan jalkapohjien kunnon arvioinnilla mitataan eläinten hyvinvointia. Jalkapohjien kuntoon vaikuttaa erityisesti kasvatushallin kuivikemateriaali ja kasvatusolosuhteista huolehtiminen, kuten lämmitys, ilmanvaihto, valaistus ja virikkeet.

Siipikarjan ruokinta

Jos lintujen ruokinnassa käytetään soijaa, se on sertifioitua. Euroopassa käytettyä rehusoijaa viljellään muun muassa Etelä- ja Pohjois-Amerikassa sekä Euroopassa. Soijan viljely trooppisilla alueilla voi aiheuttaa metsäkatoa ja eritysesti sademetsäalueilla heikentää luonnon monimuotoisuutta. Siipikarjan ruokinnassa on siirrytty Suomessa käyttämään pääosin sertifioitua soijaa. Soijan käyttöä vähennetään ja korvataan muilla proteiinin lähteillä kuten ohravalkuaisrehulla, herneellä ja härkäpavulla.

Euroopassa käytettyä rehusoijaa viljellään muun muassa Etelä- ja Pohjois-Amerikassa sekä Euroopassa. Soijan viljely trooppisilla alueilla voi aiheuttaa metsäkatoa ja eritysesti sademetsäalueilla heikentää luonnon monimuotoisuutta. Moni tuottaja on pyrkinyt vähentämään soijan käyttöä ruokinnassa ja sitä voidaan korvata luonnon monimuotoisuuden ja huoltovarmuuden näkökulmasta paremmilla kotimaisilla valkuaislähteillä, kuten herneellä ja härkäpavulla.

Eläinkuljetukset

Eläinten purku ja uudelleenlastaus aiheuttaa stressiä ja tautivaaraa. Suomessa siipikarjan teuraskuljetus tapahtuu suoraan kasvatustilalta teurastamoon ilman väliasemia.

Alkuperä ja jäljitettävyys

Kun ostaa kotimaista hunajaa, tukee suomalaista työtä ja Suomen peltojen, niittyjen ja metsien kasvien pölytystä. Hunajapakkauksessa on aina tieto tuotteen alkuperämaasta. Se kannattaa tarkastaa huolellisesti.
Hyvää Suomesta -merkki on helppo tapa tunnistaa pakkausten joukosta kotimainen hunaja. Merkki myönnetään Suomessa toimivalle hunajantuottajalle, mikäli hänen hunajanäytteensä on osoittautunut tutkimuksessa moitteettomaksi ja sen siitepölykoostumus alueelle tyypilliseksi. Siitepölyanalyysi on tehokkain keino selvittää hunajan maantieteellinen alkuperä.

Hunajan tuotannossa käytetyistä tuotantopanoksista, kuten rehuista ja mahdollisesta lääkityksestä, on pidettävä kirjanpitoa. Myös tiedot ostetuista emoista ja pesistä on mainittava kirjanpidossa. Kirjanpito hunajan myynnistä on säilytettävä riittävän kauan, koska hunajan myynti- ja säilyvyysaika on pitkä.
Hunajapakkauksessa on aina ilmoitettava alkuperämaa sekä valmistajan tai pakkaajan nimi. Hunajapakkauksessa on oltava myös erätunnus tai vaihtoehtoisesti ”Parasta ennen”-päivämäärä.

Hunajantuottajan on ilmoittauduttava eläintenpito- ja pitopaikkarekisteriin sekä alkutuotantorekisteriin.

Suomi on Pohjoisin viljaa tuottavaa maa maailmassa, joka pystyy viljaomavaraisuuteen. Kotimaiset viljat ovat vehnä, kaura, ruis ja ohra. Vehnä ja kaura yhdessä rukiin kanssa ovat Suomen tärkeimmät elintarvikeviljat. Ohraa käytetään myös elintarvikesektorilla, mutta enimmäkseen panimo- sekä etanoliteollisuudessa. Meillä suurin osa viljoista on kevätviljoja, mutta syyslajikkeet ovat yleistymässä ilmastonmuutoksen sekä kasvinjalostuksen siivittämänä.

Suomalaista viljaa moneen makuun

Suomen tärkein elintarvikevilja on vehnä, josta valmistetaan monia eri tuotteita jauhosta leipään sekä leivonnaisia, kakkuja ja keksejä sekä pastatuotteita. Vehnästä on moneksi!

Suomalainen kaura on huippulaadukasta, ja se onkin vuosi vuodelta kasvattanut suosiotaan. Kauran hyvät ominaisuudet sekä terveysväittämät ovat lisänneet sen suosiota. Kaurasta voidaan myös tehdä gluteenittomia tuotteita. Jos halutaan varmistaa gluteenittomuus, niin kaura on viljeltävä gluteenittomassa viljelykierrossa.  Ruis on suomalaisille rakas, tuttu ja turvallinen leipävilja, ja se on Suomen pienialaisin myllyvilja.
Hyvät viljelykäytännöt

Suomessa viljanviljely tapahtuu hyviä viljelykäytäntöjä seuraten. Lajikkeet ovat suurelta osin kotimaisen kasvinjalostuksen lopputuloksia. Nämä lajikkeet soveltuvat Suomen olosuhteisiin ja sitä kautta ne tarvitsevat hyvin vähän esimerkiksi kasvinsuojeluaineita, sillä jo lajike on jalostettu kestäväksi ja suomalaisiin olosuhteisiin sopivaksi.

Sopivien lajikkeiden myötä laatu säilyy hyvänä myös vaihtelevissa sääolosuhteissa. Laatu määräytyy lajikkeen ja myös lannoituksen kautta. Suurin osa Suomen viljakasveista tuottaa hyvän ja laadukkaan sadon kohtuullisella lannoitemäärällä, joka on myös ympäristön kannalta hyvä ratkaisu.   

Lannoitus ja kasvinsuojelu

Viljapeltojen lannoitus tapahtuu maa-analyysin antaman tiedon perusteella ja kasvin tarpeen mukaan, näin mitään ei mene hukkaan. Kasvisuojelu tehdään olosuhteiden mukaan kasvukauden aikana. Suomessa käytetään EU-alueella toisiksi vähiten kasvinsuojeluaineita. Suomessa ei sallita kasvuston glyfosaatilla tuleennuttamista eikä kasvinsääteiden käyttöä, jos se ei ole sopimuksessa sallittu. Tuotannossa seurataan tarkoin ympäristötukiehtoja.
Viljanviljelijät kuivaavat viljan heti puinnin jälkeen, jotta sen säilyvyys taataan. Samalla kuivurissa tapahtuu myös ensimmäinen esipuhdistus, missä ei toivotut epäpuhtaudet, kuten rikkakasvien siemenet ym. poistetaan. Vilja yleensä myös säilytetään tilalla, josta se siirretään ilman välilastausta suoraan jalostavalle teollisuudelle.

Täysjyvävilja kuuluu tasapainoiseen ruokavalioon

Intensiivisen ja valoisan kasvukauden ansiosta suomalaisen viljan maku on hyvä, voimakas ja aromaattisen viljaisa. Suomalaiselle viljalle on kysyntää myös maailmalla, esimerkiksi kauraa viedään paljon. Kotimaisten viljatuotteiden valikoima on laaja ja viljatuotteet ovat hyvä ja edullinen lisä päivittäiseen ruokavalioon.

Täysjyvävilja sisältää paljon hiilihydraatteja, kohtuullisesti proteiinia ja vähän rasvaa, joten se vastaa ihanteellisesti suositeltavan energian saannin vaatimuksia. Täysjyväviljan terveellisyyden perustana on ravintokuitu, jota siitä saa runsaasti. Lisäksi täysjyvävilja sisältää tärkeitä vitamiineja ja kivennäisaineita sekä terveydelle edullisia yhdisteitä, joita kutsutaan bioaktiivisiksi yhdisteiksi.  Kotimaisen viljatuotteen tunnistat varmasti Hyvää Suomesta -merkistä.

Hyödynnä monipuolinen kotimainen leipävalikoima

Suomalainen leipä- ja leipomotuotevalikoima on todella laaja. Leipää valmistetaan kaikista kotimaisista viljoista. Eniten leipää ja leivonnaisia valmistetaan vehnästä. Kaura on uusin tulokas leipämarkkinoille ja kauratuotteet ovat suomalaisia erikoisuuksia. Ruisleipä kuuluu vahvasti suomalaiseen ruokakulttuuriin. On limppua, näkkäriä, ohrarieskaa ja jälkiuunileipää.  Suomessa osataan hyvin hyödyntää kaikkia viljoja sekä leivissä että leivonnaisissa.

Mistä leivän viljaraaka-aina on kotoisin?

Leipää valittaessa kannattaa kiinnittää huomiota viljaraaka-aineen alkuperään. Paistopiste- ja vastaavissa tuotteissa tulee huomioida leivontapaikka- ja ajankohta, sillä tuote saattaa olla leivottu useampi kuukausi etukäteen, pakastettu ja toimitettu sitten Suomeen. Hankintakriteereissä leivän suhteen voidaan mainita esimerkiksi leivonta-aika tai paistoajankohta ennen toimitusta.

Jäljitettävyys

Kotimainen ruokaperuna pystytään jäljittämään tarvittaessa tilatasolle kasvinterveysrekisterinumeron avulla. Maatilan oman viljelykirjanpidon avulla peruna voidaan jäljittää todennäköisesti myös peltolohkolle.

Kasvinsuojelu

Perunantuotannossa noudatetaan integroitua kasvinsuojelua. Se tarkoittaa, että kasvinsuojeluaineita käytetään vain todettuun tarpeeseen annettujen ohjeiden ja rajoitusten mukaisesti, kun on ensin selvitetty muiden torjunta- ja viljelyteknisten keinojen käyttömahdollisuus torjunnassa. Tavoitteena on vähentää kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyviä riskejä.

Kasvinsuojeluaineita ammatissaan käyttävien tulee myös suorittaa kasvinsuojelututkinto. Kasvinsuojelututkinnolla varmistetaan, että kasvinsuojeluaineiden ammattimainen käyttö on turvallista. Kasvinsuojeluruisku on testattava kolmen vuoden välein. Testillä varmistetaan, että ruisku toimii tarkoituksenmukaisesti ja turvallisesti sekä ympäristön että käyttäjän näkökulmasta.

Suomessa perunan viljelyssä käytetään selvästi vähemmän kasvinsuojeluaineita, kun verrataan Länsi-Euroopan päätuotantomaihin. Meillä kasvukausi on lyhyempi, jolloin myös torjuntakertoja tarvitaan vähemmän. Viileä ilmasto suojaa monelta eteläisemmissä maissa viihtyviltä kasvitaudeilta ja tuholaisilta.


Kansainvälisessä vertailussa Suomessa perunanviljelyssä käytetään vähäisiä lannoitemääriä. Meillä ravinteiden tarve selvitetään pellon viljavuusnäytteiden ja perunan lajikkeen ja käyttötarkoituksen mukaan. Suomessa lannoitteet myös sijoitetaan tehokkaasti perunan saataville. Peruna on myös erittäin tehokas typen käyttäjä. Useimmiten peruna käyttää enemmän typpeä kuin sille lannoituksen yhteydessä annetaan. Peruna käyttää maaperän typpivaroja kasvukauden aikana.

Sirkkalehtimerkki takaa kotimaisuuden, laadukkuuden ja turvallisuuden

Valtaosa kotimaisista kasviksista tuotetaan Sirkkalehtimerkin käyttöä koskevien ehtojen mukaisesti. Viljelijä tai pakkaaja tekevät laatumerkin käytöstä kirjallisen sopimuksen. Tuotteiden edellytetään olevan vähintään ykkösluokan vaatimukset täyttäviä. Maatila ja pakkaamo sitoutuvat noudattamaan Laatutarha-ohjeistoa. Näin peruna on tuotettu vastuullisesti. Merkkiä käyttävät viljelijät ja pakkaamot osallistuvat myös kasvisten menekinedistämistyöhön.

Jäljitettävyys

Suomalaiset vihannekset voidaan jäljittää tuottajalle saakka mm. pakkausten sisältämän viivakooditunnisteen ansiosta. Maatilan oman viljely- ja varastokirjanpidon avulla jäljitettävyys ulottuu yleensä myös peltolohkotasolle.

Suomalaiset vihannekset ovat puhtaita 

Suomalaisten vihannesten tuotannossa noudatetaan integroidun kasvinsuojelun periaatteita. Kasvinsuojeluaineita käytetään vain todetun tarpeen mukaisesti annettuja ohjeita ja rajoituksia noudattaen. Kasvinsuojeluaineiden käyttöä voidaan vähentää esim. käyttämällä tuholaisten torjuntaan hyönteisverkkoja sekä torjumalla rikkakasveja mekaanisesti haraamalla. Tavoitteena on kasvinsuojeluaineiden käytöstä aiheutuvien riskien vähentäminen. Suomessa tuotetuissa elintarvikkeissa havaitaan viranomaisten suorittamissa jäämävalvonnoissa erittäin vähän kasvinsuojeluaineiden jäämiä.

Tuotanto laatujärjestelmän piirissä

Valtaosa kotimaisista kasviksista tuotetaan Sirkkalehtimerkin käyttöä koskevien ehtojen mukaisesti. Viljelijä tai pakkaaja tekevät laatumerkin käytöstä kirjallisen sopimuksen. Maatila ja pakkaamo sitoutuvat noudattamaan Laatutarha-ohjeistoa tai muuta Kotimaiset Kasvikset ry:n hyväksymää laatujärjestelmää. Näin kasvikset on tuotettu vastuullisesti. Merkkiä käyttävät viljelijät ja pakkaamot osallistuvat myös kasvisten menekinedistämistyöhön.

Maa- ja metsätalousministeriön laatima luomu 2.0-ohjelma asettaa 25 % tavoitteen luomun käytön asteeksi julkisissa keittiössä vuoteen 2030 mennessä. Ohjelmassa listataan erilaisia toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi: muun muassa tarjotaan ammattikeittiöille sopivaa reseptiikkaa ja tuotteita, sopivia pakkauskokoja ja jalostusasteita, kehitetään kuntien hankintaosaamista sekä vahvistetaan vuoropuhelua läpi koko elintarvikeketjun. Ohjelma pyrkii tarjoamaan toimijoille selkeät ohjeet sekä apua luomutuotteiden kokonaisvaltaiseen käyttöön julkisissa hankinnoissa sekä ammattikeittiöissä.

Sirkkalehti kertoo laadusta ja alkuperästä

Valtaosa kotimaisista kasviksista tuotetaan Sirkkalehtimerkin käyttöä koskevien ehtojen mukaisesti. Viljelijä tai pakkaaja tekevät laatumerkin käytöstä kirjallisen sopimuksen. Tuotteiden edellytetään olevan vähintään ykkösluokan vaatimukset täyttäviä. Maatila ja pakkaamo sitoutuvat noudattamaan Laatutarha-ohjeistoa. He osallistuvat myös kasvisten menekinedistämistyöhön.

Alkuperämaan ilmoittaminen

Elintarvikkeen alkuperämaa on ilmoitettava pakkauksessa, jos alkuperämaan pois jättäminen voi johtaa kuluttajaa harhaan. Pakastetut ulkomaiset marjat voivat olla Suomessa pakattuja, joten pelkkä elinkeinonharjoittajan nimen tarkistaminen ei riitä, vaan alkuperämaa pitää varmistaa.

Käytä marjat kuumentamatta, syö omppu kuorimatta

Suomalaiset marjat voit huoletta tarjoilla kuumentamatta. Ruokavirasto suosittelee käyttämään ulkomaisia pakastemarjoja vain kunnolla kuumennettuina. Ulkomaista alkuperää olevat pakastemarjat tulee kotikeittiössä kuumentaa kauttaaltaan vähintään 5 minuutin ajan 90 asteessa tai keittää 2 minuutin ajan.

Suomalainen vilja sopii hienosti myös ruuanlaittotuotteisiin ja juomiin. Kotimaiset palkokasvit ovat perinteisiä kasvipohjaisia proteiinilähteitä, joista syntyy myös uudentyyppisiä tuotteita ruuanlaittoon. Suomessa viljellään öljykasveja, jotka jalostuvat laadukkaiksi ravintorasvoiksi.

Alkuperä

Tutustu tuotteen alkuperään. Missä tuotteen raaka-aine on tuotettu? Missä tuote on valmistettu ja pakattu? Kotimaisen ravintorasvan, kasvijuoman tai kasviproteiinituotteen kuluttajapakkauksen tunnistat Hyvää Suomesta -merkistä. Avainlippu kertoo vain työn kotimaisuudesta, ei raaka-aineista.

Alkuperä 

Sokerin alkuperämaa ilmoitetaan alkuperätodistuksella. Suomalaisen sokerin kuluttajapakkauksen tunnistat Hyvää Suomesta -merkistä. Kotimainen sokeri on kiteytetty suomalaisilla tiloilla viljellystä sokerijuurikkaasta.

Ympäristövastuu

Juurikkaista valmistettu sokeri valmistetaan SAI-sertifioitujen (Sustainable Agriculture Initiative) sopimusviljelijöiden sokerijuurikkaista. Kansainvälisen sertifoinnin avulla pystytään todentamaan, että viljely on kestävää ja vastuullista.

Juurikkaan viljelyssä noudatetaan integroitua kasvinsuojelua eli siinä pyritään minimoimaan kasvinsuojeluaineiden käyttö hyödyntämällä myös muita kasvinsuojelumenetelmiä.