USA:n johtama kauppasota muuttaa ruokamarkkinaa

Takaisin USA:n johtama kauppasota muuttaa ruokamarkkinaa

Artikkeli – Kansainvälinen toiminta

USA:n johtama kauppasota muuttaa ruokamarkkinaa

10.04.2025

Tullien yleinen nosto 10 %-yksiköllä ja maakohtainen lisäkorotus muuttavat globaaleja ruokavirtoja. 90 päivän lisäkorotuksen lykkäys antaa diilailuaikaa, mutta ei muuta perusasiaa. USA haluaa kauppasotaa, ainakin Kiinan kanssa. USA:n tuottajien kannalta markkinahintojen lisäksi on oleellista katsoa poikkeuslista, jolla suljetaan monet maatalouden tuotantopanokset pois tullien korotuksista. Kiinan reagointi paljasti tarinat juonen, USA päätti nostaa Kiinan tulleja nyt yhteensä 125 %, samalla kun muiden osalta tullien toimeenpanoa lykättiin.

USA:n toiminnan hektisyys laittaa asiasta kirjoittamisen haastavaksi. Se mitä olisin eilen kirjoittanut, on jo vanhaa tietoa. Aamun uutisten presidentti Trumpin lausunto kertoo USA:n johtamiskulttuurista paljon: ”Ei tässä mitään lakimiehiä ollut asetusta valmistelemassa, mutta tämä tullien lykkääminen tuntui hyvältä…”.

Lausunto on sinällään yhtä käsittämätön kuin presidentti Trumpin esittämä vastavuotoisuustullien laskentakaava. Voi tietenkin olla, että olemme kuin Einsteinin aikalaiset, kun eivät ymmärtäneet kuuluisaksi tullutta kaavaa (E = mc2). Tuskinpa kuitenkaan.

USA:n toiminnasta on yritetty luoda loogisia päätelmäketjuja. Oikeastaan näkyy kolme päälinjaa ajattelussa.

USA haluaa kauppasota. Vaikka Kiina on pääkohde, sohitaan joka suuntaan.

Diilitavoite. Markkinapaineiden kautta luodaan tilanne, jossa USA:n nykyjohto saa aikaan hyväksi mainostettuja diilejä.

USA eristäytyy. Tulleilla ym. toimilla USA purkaa riippuvuudet muusta toimintaympäristöstä.

EU:n vastatoimet

Toisin kuin Kiina, joka vastasi kopioimalla USA:n tullinkorotusprosentit suoraan omiin vastatoimiin, EU laski USA:n tullitoimien arvoksi 26 miljardia euroa. Kolmessa aallossa tulevat tullit lähtökohtaisesti kohdistettiin tuotteisiin ja alueisiin, joilla on suurin poliittinen vaikutus USA:ssa. Toisaalta on tavoitteena ollut löytää kohdennus, jolla olisi mahdollisimman pieni haittavaikutus EU:n omalle tuotannolle tuotteiden tai tuotantopanosten tuonnin korvattavuuden kautta.

Samaa harjoitusta EU:n kauppapoliitikot tekivät edellisen kerran Trumpin ykköskaudella, kun pöydällä olivat silloiset teräs- ja alumiinitullit ja Boeing/Airbus-kiistan sanktiotullit. Harley-Davidson, Lewis, Bourbon ym. olivat jo silloin listoilla. Nyt EU:n listoilta on poistettu Bourbon, viinit ja maitotuotteet, osin viina- ja viiniteollisuuden toiveista. Presidentti Trump on uhkaillut alaa 200 %:n sanktiotulleilla, jos EU reagoi USA:n vastavuoroisuustulleihin.

Jäsenmaiden hyväksymällä vastatoimilistalla on uutena soijapavut. Maatalouden kannalta tämä on haastavaa, kun niin sika kuin siipikarjasektorilla soija on tärkeä rehuraaka-aine. Euroopassa myös nautojen rehustuksessa soijalla on tärkeä rooli. Soija on kuitenkin tulossa tullien piiriin vasta joulukuussa, jolloin tässä ehtii tapahtua vielä monta käännettä ennen tullien käyttöönottoa.

USA:n tullien poikkeuslista on pitkä

Nyt voimaan tulleiden 10 % tullien poikkeuslista on pitkä. Maatalouden kannalta mielenkiintoisia tuotantopanoksia on laajasti tuotelistalla, joista ei vastavuoroisuustullia peritä. Laaja kirjo polttoaineita, lannoitteita, lääkeaineita, vitamiineja, hormoneja, torjunta-aineita, rehuraaka-aineita jne.

USA:n maatalouden kannalta tullit ja vastatullit ovat vaikea kokonaisuus. Edellä olevan listauksenkin perusteella hallinto on hakenut keinoja, joilla maatalouden tuontipohjaisten tuotantopanosten hintaa tullit eivät vaikuttaisi. Käytännössä tuotemarkkinat kuitenkin ratkaisevat viljelijöiden taloudellisen tilanteen. Vientivetoisina aloina niin soijan kuin maissin sekä niiden ”jalosteiden” etanolin ja siipikarjan markkinat ovat vaikeuksissa. Edellisellä Trumpin kaudella Kiinan markkinat sulkeutuivat USA:n tuotteilta eikä markkina ehtinyt palautuna Bidenin kauden aikana.

Von der Leyenin nolla-nolla-esitys

Komission puheenjohtaja von der Leyen ja kauppakomissaari Šefčovič ovat olleet ahkerasti yhteydessä USA:n hallintoon niin etänä kuin paikan päällä. Paikan päällä olevat tapaamiset ovat presidentti Trumpin päätöksenteossa tärkeä asia.

Viime viikolla von der Leyen tarjosi keskustelun pohjaksi teollisuustuotteiden nollatullisopimusta, jolloin puolin ja toisin teollisuustuotteiden tullit laskettaisiin nollaan. Teollisuustuotteiden tullit ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta jo matalat ja itse asiassa EU:n tullit alemmat kuin USA:n aikaisemmat tullit.

Monet ovat nostaneet esiin myös uuden TTIP-kierroksen, jolla rakennettaisiin uusi transatlanttinen suhde EU:n ja USA:n välille. Käytännössä tämä merkitsisi myös maatalouskysymysten avaamista. Muutos ei olisi suuri esimerkiksi siitä syystä, että komissio on neuvotellut EU-Mercosur-sopimuksen, jossa käsitellään samat aikaisemmin USA-suhteessa haastavaksi koetut asiat.