MTK:n webinaari ruoti USA:n ja Kiinan kauppasuhteita – Ruoka geopolitiikan pelinappulana

Takaisin MTK:n webinaari ruoti USA:n ja Kiinan kauppasuhteita – Ruoka geopolitiikan pelinappulana

Uutinen – Kansainvälinen toiminta

MTK:n webinaari ruoti USA:n ja Kiinan kauppasuhteita – Ruoka geopolitiikan pelinappulana

06.03.2025

Viime päivät ovat olleet presidentti Trumpin ilotulitusta, jossa tulleilla ja niillä uhkailulla on pyritty ratkaisemaan moninaisia ongelmia. Kylmä fakta on se, että USA on menettänyt markkina-asemaansa globaalissa kaupassa ja Kiina on ollut voittaja viimeisen 25 vuoden aikana. Maatalouskaupassa USA:n rooli on ollut perustuotteiden, kuten maissin ja soijan, tuottajana. EU taas on markkinoilla jalostetuilla tuotteilla ja se on maailman suurin maataloustuotteiden tuoja ja viejä.

MTK järjesti 3.3.2025 webinaarin USA:n ja Kiinan kauppapolitiikan ajankohtaisesta tilanteesta. Vasemmalta Kyösti Arovuori, Jukka Nikulainen, Juha Marttila ja Ilkka Saarinen.

Kauppapolitiikan viimeaikaiset käänteet heijastuvat suoraan maatalouteen ja elintarviketuotantoon, sillä ne joutuvat usein suurvaltojen välisten kiistojen välikappaleiksi. Tähän on syytä varautua. Vaikka maataloustuotteille ei asetettaisi suoraan tulleja, vastatoimet hyvin usein kohdistuvat juuri maataloussektoriin.

Kiina on yksi maailman suurimmista elintarvikkeiden tuojista. Suomen elintarvikevienti Kiinaan on käynnistymässä ja meillä on siihen vahvuuksia. On kuitenkin varauduttava markkinoiden muutoksiin. Esimerkiksi Trumpin ensimmäisellä presidenttikaudella Kiina päätti siirtää tuonnin Pohjois-Amerikasta Etelä-Amerikkaan. Kiinan järjestelmässä hankintapäätös voidaan tehdä yhdellä poliittisella päätöksellä. Meillä markkinahinta on kuitenkin päätöksenteon tärkein ohjaava elementti.

Kiinan talous kohtaa tällä hetkellä merkittäviä haasteita, kuten heikentyneen kotimaisen kulutuksen, kiinteistösektorin kriisin ja sukupolvimuutoksen tuoman epävarmuuden, mikä voi heikentää kaupankäynnin ennakoitavuutta. Kasvun painopiste on siirtymässä valmistavaan teollisuuteen ja vientiin. Kiinan järjestelmä, jossa keskushallinto asettaa tavoitteet ja maakunnat toteuttavat ne, ylläpitää ylikapasiteettia monilla aloilla. Tämä tekee Kiinasta arvaamattoman toimijan kansainvälisessä kaupassa. Maataloustuissa kehitys on muuttunut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Aiemmin verotettua maataloutta alettiin tukemaan 2000-luvulla, ja tukimuotoja on lisätty erityisesti markkinoita vääristävällä tavalla, kuten hintatuilla. Näiden tukien vaikutus näkyy Kiinan rajasuojassa, joka on merkittävästi korkeampi kuin EU:ssa tai Yhdysvalloissa.

Viimeisen 25 vuoden aikana Kiina on asteittain vahvistanut rajasuojatoimiaan, mikä näkyy erityisesti siinä, miten se hallinnoi elintarvikemarkkinoitaan. Kiinan varastointipolitiikka on vahva, samalla sen oma tuotanto ei kasva elintarvikekysynnän kanssa samaan tahtiin, ja tuontiriippuvuus todennäköisesti kasvaa entisestään.

USA on lisännyt merkittävästi maatalouden budjettirahoitusta. Muutos ei näy rajasuojan vahvistumisena, vaan enemmän muina tukimuotoina. Samaan aikaan EU puolestaan on siirtynyt markkinalähtöisempään tukipolitiikkaan, jossa on vähennetty rajasuojia ja tuotantoon sidottuja tukia. USA ja EU reagoivat aktiivisesti markkinamuutoksiin, toisin kuin Kiina, joka tukeutuu vahvaan varastointipolitiikkaan mm. viljamarkkinoilla.

Kiina toimii elintarvikemarkkinoilla eri logiikalla kuin länsimaat – se ei reagoi hintavaihteluihin samalla tavoin. Kiinan ja Venäjän välinen suhde on strateginen, mikä on näkynyt myös maatalouskaupassa. Kiina on viime vuosina solminut pitkäaikaisia kauppasopimuksia muun muassa Venäjän ja Serbian kanssa. Tämä on osa laajempaa Kiinan kauppapolitiikkaa, jossa se sitoutuu kahdenvälisiin sopimuksiin eri maiden kanssa, mikä voi pitkällä aikavälillä muokata kansainvälisiä markkinoita.

Elintarvikkeiden maailmankaupassa EU:n asema on vahva ja sen etu on edistää kansainvälisen kaupan kasvua. Blokkien välinen vastakkainasettelu kuitenkin voimistuu, mikä korostaa tarvetta kahdenvälisiin kauppasopimuksiin. Esimerkiksi lannoitekauppa ja siihen liittyvät geopoliittiset kysymykset ovat osa laajempaa taloudellista ja turvallisuuspoliittista kokonaisuutta, joka vaikuttaa myös elintarvikemarkkinoihin. EU:n tilannetta haastaa riippuvaisuus kiinalaisista tuotteista, ja EU:n oma kaupan sääntely luo haasteita kilpailukyvylle.

Kiinan kauppapolitiikkaa ohjaa ennen kaikkea nykyisen hallintojärjestelmän säilyttäminen, kommunistisen puolueen valta. Vaikka markkinatalous toimii Kiinassa omilla erityispiirteillään, poliittiset päätökset ohjaavat voimakkaasti kauppaa ja tuotantoa. Kiinan strateginen vaikutus maailmantalouteen, erityisesti raaka-aineiden ja elintarvikkeiden osalta, jatkuu ja voimistuu tulevaisuudessa.

Elintarviketurvallisuus on saanut rinnalleen uuden geopoliittisen kysymyksen – kriittisten mineraalien saatavuuden ja hallinnan. Kiina on merkittävä toimija tällä alalla, mutta samalla EU ja USA pyrkivät vähentämään riippuvuuttaan kiinalaisista raaka-aineista. Suomi on tässä kokonaisuudessa poikkeuksellisen vahva toimija Euroopan mittakaavassa, erityisesti kriittisten mineraalien osalta.

Tulevaisuuden kauppapolitiikassa on keskeistä pitkäjänteinen lähestymistapa, joka huomioi sekä geopoliittiset realiteetit että markkinoiden toimintalogiikan. Kansainvälisen kaupan esteiden hallinta vaatii yrityksiltä ja etujärjestöiltä tarkkaa strategiaa. Suomen on tärkeää viestiä selkeästi vahvuuksistaan ja suojattava ne sektorit, joissa sillä on erityistä kilpailuetua, jotta kaupan esteet eivät heikennä elintarvike- ja raaka-ainevientiä tulevaisuudessa.

MTK järjesti 3.3.2025 webinaarin USA:n ja Kiinan kauppapolitiikan ajankohtaisesta tilanteesta. Keskustelijoina olivat ulkoministeriön yksikön päälliköt Ilkka Saarinen ja Jukka Nikulainen, maa- ja metsätaloustieteiden tohtori Kyösti Arovuori (REINU econ Oy) sekä MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila.