Maailmanlaajuisesti metsäkatoa aiheuttava maatalouskäyttöön siirtyvä maa-ala on eri tutkimusten mukaan 10 – 13 miljoonaa hehtaaria, josta EU:n osuus on noin 10 prosenttia. Maailmanlaajuisesti ehdotuksen vaikutus jää alle prosenttiin vuosittaisesta metsäkadosta. Komission arvion mukaan ehdotuksen mukaisilla toimilla vähennettäisiin vuosittaista maailmanlaajuista metsäkatoalaa noin 72.000 hehtaaria. 

Ehdotuksen hallinnollisen taakan hinnaksi on arvioitu kertaluonteisesti 5.000 – 90.000 euroa vuodessa yhtä toimijaa kohti riippuen yrityksen toimitusketjujen monimutkaisuudesta ja metsäkatoon liittyvästä riskistä. Toistuvat kustannukset olisivat tämän jälkeen kokonaisuudessaan 158 – 2.354 miljoonaa euroa vuodessa, metsäalalla jopa 4,3 prosenttia tuonnin arvosta. 

Maailman metsäkadosta 80 prosenttia aiheutuu maataloustuotannon laajentumisesta. Suomessa vastaavasti maatalouteen metsätaloudesta siirtyvää alaa on mainittu 2.000 – 4.000 hehtaaria, mikä on 10 – 20 prosenttia suomalaisesta metsäkadosta. Suomessa valtaosa metsämaasta siirtyy rakentamiseen ja infrastruktuurin käyttöön. Kokonaismetsäala Suomessa on 22,8 miljoonaa hehtaaria mukaanluettuna kitumaat.  

Tiedon tarkkuus samalle tasolle 

Suomessa pystytään selvittämään tarkasti, mistä peltorekisteriin uudet lohkot ovat peräisin. Tarkkuus on eri tasolla kuin mitä tietoa on EU:n ulkopuolelta saatavissa. Toimenpiteet on asetettava samalle tasolle kuin heikoin tiedon tarkkuus antaa mahdollisuudet. 

Jos Suomessa asiaa tarkastellaan käytettävissä olevan informaation tarkkuuden perusteella, esityksen soveltaminen aiheuttaa merkittävää haittaa myös Suomessa yksittäisten tilojen kehittämiselle. Jossain määrin ongelmaa voitaisiin helpottaa sallimalla tilankohtainen raivioiden korvaaminen metsityksellä tai esimerkiksi alueellisella luontoarvokaupalla. Oleellisempaa olisi maakohtaisessa riskienarvioinnissa arvioida kokonaiskuvaa, jossa Suomessa maatalouskäyttöön siirtymä metsäala on merkitykseltään erittäin vähäinen. 

Suomessa metsäalalla tunnistetaan, että käytännössä lohkokohtainen seuranta on erittäin vaikea järjestää, kun samalta hakkuutyömaalta lähtee eri jakeita moneen kohteeseen käyttöön ja jatkokäsittelyyn. 

Naudanlihasta EU:ssa tiedetään syntymä-, kasvu- ja teurastuspaikka täsmällisesti, mutta Brasilian tuonnista tiedetään vain, missä päin maata eläin on ollut 3 viimeistä kuukautta. Lohkokohtaisesti naudanlihan tuotannossa metsäkadon seuranta on teoreettisestikin mahdotonta, kun ei tiedetä edes sitä, miltä alueelta nautoja on kasvatettu ennen loppukasvatukseen (feed lot) siirtoa. Sama seurantaongelma koskee myös bulkkituotteita, soijaa ja maissia.  

Suomessa lähtökohtaisesti kaikki metsät uudistetaan metsänkäyttöilmoituksen jälkeen tehtävien hakkuiden jälkeen. Suomessa tästä syntyisi metsäomistajille vain uutta, turhaa byrokratiaa. Metsän osalta riittävän huolellisuuden (due diligence) edellyttämä seuranta toteutuu ja Suomi voidaan todeta matalan riskin alueeksi. Edes Suomessa ei ole mahdollista aukottomasti tietää, miltä metsäkuviolta sellupaalissa oleva kuitu on peräisin. Kuitupuu sekoittuu ennen jalostusta esimerkiksi lähikuljetuksessa ja terminaaleissa.  

Määritelmiin liittyy ongelmia 

Metsien tilan heikentämättömyyden vaatimus on vaikeasti määriteltävä ja siksi myös vaikeasti toteutettavissa. Metsänomistajien oikeusturvan näkökulmasta tämä on vaikeasti hyväksyttävä asia. Suomessa, missä metsä aina uudistetaan hakkuu jälkeen, ei aiheudu merkittävää metsäkatoa eikä metsän tilan heikentämistä.

Määritelmien epäselvyys on johtamassa väärään lopputulokseen. Nyt keskeneräisen poliittisen prosessin tulos ollaan siirtämässä komission tulkittavaksi delegoidulla säädöksellä. Erityisesti metsäasioissa mutta myös maataloudessa on kysymys kansallisesta omien tuotanto-olojen osaamisesta, olemassa olevista kansallisista lainsäädännöistä ja mahdollisuuksista. Näistä päätöksistä pitää vastata poliittisella tasolla eikä siirtää valtaa komissiolle.  

Tuoterajaus tuo ongelmia tasavertaiseen kilpailutilanteeseen sisämarkkinoilla 

Tuoterajaus herättää monia kysymyksiä. Erityisesti EU:n Mercosur-maiden neuvottelema vahvistamaton kauppasopimus kasvattaa merkittävästi siipikarjatuotteiden tuontimahdollisuutta EU-alueelle. Käytännössä soijalla on rehuna erittäin suuri merkitys siipikarjatuotannossa. On vaikea ymmärtää, miksi EU-tuottajat joutuvat selvittämään soijan tuotantoketjun metsäkatovapautta, mutta EU:hun tuotavalta siipikarjalta tätä ei edellytettäisi. Tuontiproteiinista riippuvaiselle EU:n elintarviketuotannolle esityksestä aiheutuu merkittävät lisäkustannukset. 

Taannehtiva lainsäädäntö ei anna oikeusturvaa yrittäjille 

Lainsäädännön taannehtiva voimaantulo ei ole hyväksyttävää, ja se on sitä paitsi länsimaisen oikeusperiaatteiden vastaista. Käytännössä lainsäädännön toimeenpanon valmistuttua pitää olla siirtymäaika myös siihen, mistä päivästä alkaen metsäkatoa voidaan analysoida, jotta tarvittavat todentamisjärjestelmät voidaan rakentaa. 

Nyt esityksessä on tarjolla kahdenlaisia siirtymäaikoja, 12 ja 24 kk, joita alan kaupalliset toimijat pitävät erittäin vaikeina toteuttaa. Maanomistajille esitetään negatiivista siirtymäaikaa eli taannehtivaa menettelyä 31.12.2020 eli vuotta aikaisemmin kuin komissio julkaisi oman ehdotuksensa metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisestä. 

Juha Ruippo

johtaja, kauppapolitiikka ja kansainväliset suhteet

kehitysyhteistyö, EU-asiat, pohjoismainen viljelijäyhteistyö (NBC), WFO, FAO, AgriCord, Food Systems Summit

+358 20 413 2341

+358 40 55 33 232

aiheet: eu, metsäkato