Lausunto

Asiantuntijalausunto kansalaisaloitteeseen: Turkistarhaus historiaan – Oikeudenmukainen siirtymä turkistarhattomaan Suomeen

17.03.2025

Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta

Elinkeinovapaus on yksi keskeisistä perusoikeuksistamme, joka turvaa yksilöiden ja yritysten oikeuden valita itselleen elinkeinon ja harjoittaa sitä ilman kohtuuttomia rajoituksia. Tämä perusoikeus on vahvasti suojattu Suomen perustuslaissa, ja sen taustalla on ajatus siitä, että yksilöillä tulee olla vapaus päättää omasta taloudellisesta toiminnastaan ja ansaita elantonsa valitsemallaan tavalla. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna ajatus turkistarhauksen kieltämisestä herättää kysymyksiä sen suhteen, kuinka laajat ja oikeutettavat rajoitukset elinkeinovapauteen voivat olla.

Turkistarhaus on ollut Suomessa perinteinen elinkeino, joka on tarjonnut työpaikkoja ja elannon monille perheille ja alueille. Suomessa on noin 400 turkistarhausta harjoittavaa perheyritystä. Näistä suurin osa sijaitsee neljässä pohjalaisessa maakunnassa. Yrityksiä on lisäksi esimerkiksi Kainuussa, Itä-, Keski- ja Kaakkois-Suomessa. Turkistarhausta harjoitetaan useilla muuttotappioalueilla ja se on tietyillä alueilla merkittävä maaseudun elinvoimaa ylläpitävä elinkeino. Se työllistää myös biopolttoaineen raaka-aineena sekä tukee kiertotaloutta lannoitteiden kautta sekä teurassivutuotteiden ja roskakalan kautta eläinten ravinnossa.

Elinkeinonharjoittajat ovat investoineet merkittäviä summia pääomaa ja resursseja eläinten hyvinvointiin ja tuotantoon, ja monet toimijat ovat sopeutuneet tiukentuneisiin eläinsuojeluvaatimuksiin vuosien varrella. Elinkeinon harjoittaminen on perustunut siihen, että turkistarhausta pidetään yhteiskunnassa hyväksyttävänä ja lainsäädännön puitteissa mahdollisena elinkeinona.

Eläinten hyvinvointi ja eettiset kysymykset nousevat keskusteluun ja luovat asetelman, jossa eläinten oikeudet ja hyvinvointi asetettaisiin etusijalle elinkeinovapauteen nähden. Ajatus on perusoikeusjärjestelmässämme vieras. Elinkeinovapauden rajoittaminen ei saa olla kohtuutonta eikä oikeudellisesti perustelematonta. Elinkeinovapauden rajoittaminen edellyttää aina, että kyseessä on painava yhteiskunnallinen peruste, ja että rajoitus on mahdollisimman vähäinen suhteessa tavoitteeseen.

Elinkeinovapauden lisäksi asia koskee yhtä lailla perustuslain turvaamaa omaisuuden suojaa. Elinkeinon kieltämisessä olisi huomioitava perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten täyttyminen. Elinkeinon harjoittamisen kieltäminen kokonaisuudessaan edellyttäisi omaisuuden yleisten rajoitusedellytysten mukaisesti erittäin pitkiä siirtymäaikoja sekä täysimääräiset korvaukset elinkeinostaan luopujille. Kiellon toteuttaminen tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä ei olisi mahdollista.

Suomalaisen turkistuotannon kieltämiselle ei ole perustuslain mukaisia edellytyksiä, sillä kyse on elinkeinovapauden ytimestä. Tämän on todennut myös aiemmin vastaavan aloitteen yhteydessä perustuslakivaliokunta (M 1/2013 PeVL 18/2013 vp). Perustuslaissa ei ole tapahtunut sellaisia muutoksia, että perustuslakivaliokunnan aiempaa tulkintaa olisi tarve kyseenalaistaa. On huomioitava, että turkistuotannon alkutuotanto on sallittua ja pysyy sallittuna Suomen ulkopuolella, jolloin Suomessa olisi silti sallittua myydä ja käyttää Suomen ulkopuolella tuotettuja turkiksia. EU:n tasolla ei ole annettu vastaavaa, kokonaisen elinkeinon kieltävää säädöstä, kun elinkeino on muutoin sallittua EU:n ulkopuolella. EU-oikeudessa ei mahdollisteta myöskään turkiselinkeinon kieltoa.

Suomalainen turkistuotanto tuottaa Suomen valtiolle merkittävästi työpaikkoja, viennin arvoa ja verotuloja, ja elinkeinolla on positiivinen vaikutus muuttotappioalueiden työllisyyteen. Julkisen vallan tehtävänä on edistää kansalaisten hyvinvointia, työllisyyttä, toimeentuloa ja luottamusta yhteiskuntaan. Yrittäjäperheissä on kertynyt vuosikymmenten aikana vahva osaaminen ja ammattiylpeys. Suomalaista työtä ja ammattiosaamista pitäisi kunnioittaa.

Turkiselinkeino on alkutuotannosta aina valmisturkiskauppaan Suomelle puhdasta vientiä. Turkisalan viennin arvo oli yhteensä 303 miljoonaa euroa vuonna 2023. Parhaimmillaan turkistuotannon arvoketjun verokertymä Suomelle on noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. Monet turkistuotantoalueella sijaitsevat kunnat ovat riippuvaisia elinkeinon tuomista tuloista. Ottaen huomioon valtion taloustilanteen ja kasvutavoitteet, ei turkiselinkeinon kielto ole taloudelliseltakaan näkökannalta mahdollista. Menetettyjen verotulojen lisäksi valtion korvausvastuu perusoikeuden rajoittamisesta olisi valtava. MTK:n näkemyksen mukaan turkistarhauksen kieltävää lakia ei tule säätää.

Helsingissä 17.3.2025

Leena Kristeri
Elinvoimajohtaja

aiheet: asiantuntijalausunto, kansalaisaloite, turkistarhaus