Kun lannan käyttöä tehostetaan, tulee miettiä koko ketju/rengas: ruokinta - lannan eritys - eläinsuoja - varastointi/prosessointi - levitys - kasvien ravinteiden otto - ruokinta. Eläinten ruokinnan optimoinnilla vähennetään lantaan päätyvien ravinteiden määrää. Lannan käsitelyssä eläinsuojassa, prosessoinnissa ja varastossa tulee tähdätä siihen, että ravinteet säilyvät levitykseen asti. Kun lanta levitetään sijoittamalla tai mullataan nopeasti levityksen jälkeen, jäävät typen haihtumistappiot vähäisiksi ja riski vesistökuormitukseen vähenee. Tällöin kasveilla on käytettävissään mahdollisimman suuri osa niistä ravinteista, joita eläin eritti lantaan. Kun kasveilla on sopiva määrä ravinteita käytettävissään oikeaan aikaan, on mahdollisuus saada suuri ja laadukas sato.

Lannan ravinteiden käyttökelpoisuus ja ravinnesuhteet

Osa lannan ravinteista on eloperäisessä muodossa eli kiinni hajoavassa lantamassassa. Jotta kasvit voivat ottaa ravinteita, pitää maan pieneliöstön ensin hajottaa lanta ja saada ravinteet kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Hajotuksen nopeus riippuu mm. maan lämpötilasta ja kosteusoloista, joita peltoviljelyssä ei voida ennakoida. Mikäli ravinteiden vapautuminen tapahtuu kasvukauden ulkopuolella tai silloin, kun kasvien aktiivinen ravinteiden otto ei ole käynnissä, voi ravinteita jäädä käyttämättä ja riski ravinnehäviöihin kasvaa.

Lannan ravinnesuhteet eivät ole optimaaliset kasvien kannalta eli lannassa on liikaa fosforia suhteessa typpeen. Tällöin pelkällä lannalla lannoittaminen johtaa helposti riittämättömään typen saantiin tai fosforin ylilannoitukseen. Jotta kasvi saa oikean määrän kaikkia tarvitsemiaan ravinteita, tarvitaan sopiva täydennyslannoitus.

Lannan ravinnepitoisuudet ovat usein myös melko alhaisia kasvien tarpeeseen nähden eli lantaa tarvitaan suuria määriä. Suurten lantakuormien kuljettamista märällä pellolla tulisi välttää, jotta maa ei tiivisty.

Lanta sisältää ravinteiden lisäksi orgaanista ainesta, mikä on eduksi maan kasvukunnon ylläpidossa.

Kun lantaa on liikaa

Kotieläintuotannon keskittyminen on johtanut siihen, että toisilla alueilla on lantaravinteita (erityisesti fosforia) liikaa ja toisilla liian vähän alueen viljelykasvien tarpeeseen nähden. Ongelman vähentämiseksi kotieläin- ja kasvinviljelytilojen yhteistyö on hyvä ratkaisu. Kasvinviljelytila voi korvata viljelemiensä kasvien muita ravinnelähteitä lannalla. Jos kotieläintilalla on puutetta rehuntuotantoalasta, voi kasvinviljelytila tuottaa rehua eläintilalle.

Toisinaan lantaa voi olla tarpeen jatkoprosessoida. Tällöin lannasta voidaan esim. erotella neste ja kiinteä aine (separointi). N-pitoiselle nesteelle löytyy yleensä käyttöä eläintilallakin. P-pitoinen kiinteä aines on helpompi ja halvempi kuljettaa kauemmaskin, koska määrä on pienempi.

Biokaasutus on yksi prosessointivaihtoehto. Kannattavuuden parantamiseksi voidaan lannan joukkoon lisätä porttimaksullisia raaka-aineita. Tämä tarkoittaa kuitenkin, että alueelle tulee yhä enemmän ravinteita, joille on löydyttävä käyttökohde. Porttimaksullisen raaka-aineen osalta kannattaa miettiä, miten ko. ainesosa vaikuttaa lopputuotteen käyttökelpoisuuteen ja haluttavuuteen.

Katso myös

• Fosforin kierrätyksen tarve ja potentiaali kasvintuotannossa : Synteesiraportti
• Suomen normilanta - laskentajärjestelmän kuvaus ja ensimmäiset tulokset
• Biomassa-atlas
• Lantaravinteiden kestävä hyödyntäminen tiloilla ja keskitetyssä biokaasulaitoksessa
• Toimintaohjelma maatalouden ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi Suomessa vuosille 2021–2027
• Turkiseläinten lannan määrä ja ominaisuudet : Tilaseurannan ja lantalaskennan tulokset
• Lannan ja muun eläperäisen materiaalin käsittelyteknologiat (Hyötylanta-tutkimusohjelma)
• Sustainable manure management in the Baltic Sea Region

Airi Kulmala

asiantuntija, ympäristö

maa- ja metsätalouden vesiensuojelu, eläinsuojien ympäristöluvat ja ilmoitusmenettely, ravinteiden kierrätys, BFFE

+358 40 075 5454

aiheet: kiertotalous, lanta, ravinteet, kierrätysravinteet