Kansantaloudelle kriittisten teiden rapistuminen on estettävissä kustannustehokkaasti
Blogi – Maaseudun edunvalvonta
Kansantaloudelle kriittisten teiden rapistuminen on estettävissä kustannustehokkaasti
07.04.2025
Puhumme usein yhdestä maamme tieverkon tärkeimmistä osista vähättelevin sanoin: alempiasteinen tieverkko, hiljainen tieverkko, vähäliikenteinen tie. Olemme tottuneet puhumaan kriittisen tärkeästä tieverkosta sävyyn, joka ei tee sille oikeutta. Nämä termit näyttävät heijastuvan myös päätöksentekoon: vaikka vähäliikenteiset tiet kattavat noin 66 prosenttia koko Suomen tieverkosta ja kuljettavat kansantaloudelle elintärkeää raskasta liikennettä, ne saavat vain noin 17 prosenttia valtion teiden rahoituksesta.
Etsiessämme Suomelle uusia kasvun eväitä on katsottava myös aluetalouksien kannalta kriittisen vähäliikenteisen tieverkon korjausvelkaa. Se on kasvanut jo yli vuosikymmenen ajan, ja samalla teiden kunto on heikentynyt merkittävästi. Suuri osa näistä teistä kärsii vakavista rakennevaurioista, jotka vaarantavat sekä tärkeät kuljetukset – kuten metsäteollisuuden raaka-ainehankinnan – että ennen kaikkea liikkujien turvallisuuden. Lisäksi tiestön suuret ikäluokat, jotka rakennettiin 1960–1970-luvuilla, tulevat korjausikään lähivuosina.
Nykyiset teiden kunnossapidon ja rahoituksen jakomallit ovat repäisseet syvän kuilun pääteiden ja muun tieverkon välille. Ilman rakenteellisia uudistuksia tämä eriytyminen syvenee ja korjausvelka jatkaa kasvuaan. Tieverkoston kunnossapito vaatii riittävän, tasapainoisen ja ostovoimaisen rahoituksen tuleville vuosille.
Merkittävin syy nykytilanteen taustalla on se, että tiestön rahoitus jaetaan liikennemäärien perusteella. Jotta vähäliikenteisen tieverkon tulevaisuus voitaisiin turvata, rahoitusta tulisi jakaa sen mukaan, mikä on liikenteen arvo ja kuinka paljon se rasittaa tiestöä. Esimerkiksi yksi 76-tonninen rekka kuluttaa tietä jopa 5 000 kertaa enemmän kuin henkilöauto. Yhden tukkirekan lastin arvo voi nousta 5 000 euroon puhumattakaan siitä kotimaisen arvoketjun ja vientitulojen muodostamasta yhteiskunnallisesta arvonlisästä. Eivätkö nämä luvut jo yksin riitä perustelemaan myös määrältään maltillisten teiden rahoitusta?
Vähäliikenteistä tieverkkoa koskevan päätöksenteon on perustuttava ajantasaiseen, tutkimukseen pohjautuvaan tietoon. Väyläviraston vuodesta 2015 lähtien toteuttama PEHKO-hanke osoittaa, että tiestön ennakoivalla kunnossapidolla voidaan saavuttaa jopa 40–60 prosentin laskennalliset vuosikustannussäästöt päätieverkon ulkopuolella. Samalla tien elinikä voidaan jopa seitsenkertaistaa. Näitä säästöjä ei tule ohjata muualle, vaan ne tulisi jättää alueellisen tienhoidon käyttöön. Näin rakennetaan kauaskantoinen ja kustannustehokas toimintamalli koko Suomeen.
Tutkimuksen ja seurantatiedon avulla voidaan tunnistaa strategisesti merkittävät osat maamme tiestöstä. Ne, jotka vähäliikenteisinäkin edellyttävät määrätietoista ja tulevaisuuteen katsovaa huolenpitoa. Oikein valituilla rakenteellisilla uudistuksilla ja uusilla toimintatavoilla voimme saavuttaa merkittäviä alueellisia elinkaarikustannussäästöjä ja samalla turvata elinkeinoelämälle toimivan logistisen tieverkon.
Blogin ovat kirjoittaneet MTK:n kenttäpäällikkö Seppo Miettunen ja Metsäteollisuus ry:n logistiikkapäällikkö Alina Koskela.
aiheet: tie, yksityistie, tieverkko, mtk mobiili
Seppo Miettunen
kenttäpäällikkö, logistiikka- ja metsäasiantuntija
Pohjois-Suomi, puukauppa, puutavaranmittaus, yhteismetsät, tieasiat ja riistapolitiikka
+358 40 822 5321
