EU:n ilmastolain 2040 yleistavoitteen asettaminen heijastuu myös LULUCF-sektorille paineena kiristää ilmastopolitiikkaa myös tällä sektorilla. Pidemmällä aikavälillä Euroopan metsissä toteutuneen kehityksen valossa siihen ei kuitenkaan ole eväitä. Metsät ovat edelleen Euroopan tasolla tarkastellen ainoa maankäyttösektorin tai talouden osa, joka poistaa hiilidioksidia ilmakehästä. Ilmastohyviksen kyky tuottaa poistumia ja sitoa muiden tuottamia päästöjä on kuitenkin heikentynyt ja heikkenee edelleen mm. lämpenevän ilmaston kiihdyttäessä maaperäpäästöjä. Ilmastopolitiikan painopiste on siirrettäväkin juurisyyhyn, eli fossiilisten päästöjen vähentämiseen. 

Metsänielujen tilanne EU:ssa

Uusien inventaariotietojen perusteella on hahmoteltu mittakaavaa eri maiden raportoimista vuositason metsänielujen heikkenemisistä vuoden 2010 jälkeen: Ruotsi 30 Mt, Suomi 30 Mt, Ranska 30Mt, Saksa 60Mt, Tsekki 20Mt, Puola 20Mt, Slovenia 8Mt. Yhteensä edellä mainittujen nielujen häviäminen tarkoittaa 198Mt katoamaa vuodessa. Myös Romania, jonka uskottiin pystyvän kasvattamaan nieluaan, on kääntynyt maltillisesti heikkenevän nielun puolelle. Koska edellä mainittu maajoukko kattaa suuren osan Euroopan metsäisistä maista, ei sellaista lisääntyvää nielua löydy mistään EU-alueelta, että EU:n yhteinen 2030 LULUCF-tavoite voisi täyttyä tai että LULUCF-sektoria koskevalle kiristyvälle 2040 nielutavoitteelle olisi mitään edellytyksiä. LULUCF-sektorilla toimenpiteiden vaikutukset näkyvät pitkällä aikavälillä, joskin vuositason heilunta voi olla merkittävää. 2030 tavoitteiden täyttymistä ei auta edes EU:n ulkopuolelta toteutettavat nielujen ostot, koska voimassa oleva EU:n ilmastolaki kieltää kansainvälisten yksiköiden käytön EU-tavoitteiden täyttämisessä. 

Metsätiedepaneelin Antti Asikainen on kirjoittanut ajankohtaisen näkemyksen EU-alueen nielujen pidemmän aikavälin kehityksestä ja suhteesta EU:n ilmastotavoitteisiin. EU:n ilmastotavoitteet karkaavat kauemmaksi metsänielujen kuihtumisen vuoksi - Metsäbiotalouden tiedepaneeli 

MTK:n tavoitteet:  

• Päätöksenteko perustuu uusimpiin tietoihin, joita jäsenmaat ovat kyenneet tuottamaan, eikä vanhoihin kokoelmaraportteihin, jotka voivat olla täysin vanhentunutta tietoa suhteessa uusimpiin kansallisiin inventaariotietoihin.  

• Jäsenvaltio ei voi joutua kohtuuttomaan asemaan ilmastotavoitteiden osalta, perustuen siihen millaista maaperä sattuu jäsenvaltionalueella olemaan. Esimerkiksi turpeen hajoaminen kiihtyy ilmaston lämmetessä väistämättä. 

• Jos EU:lla säilyy yhteinen LULUCF tavoite, on sen oltava merkittävästi alhaisempi kuin –310Mt. Suurella todennäköisyydellä uusimman tiedon pohjalta puhuttaisiin selvästi alle –225Mt tasosta EU:n tasolla.  

• Jos LULUCF asetetaan tavoitetaso, otetaan tavoitetason asettamisessa huomioon kansainvälinen viitekehys, miten EU:n ulkopuoliset kilpailijavaltiot asettavat tavoitteensa maankäyttösektoria ja metsiä koskien.  

• Uusi metsien ilmastopolitiikkaa toteuttava sääntely tukee metsien kasvunopeuden ylläpitoa sen sijaan, että se tukisi epävarmojen hiilivarastojen säilyttämistä metsissä. Tunnustetaan että nykyinen hiilivarastojen kumuloitumista metsiin tavoitellut LULUCF sääntely on epäonnistunut ja perustetaan politiikka jatkossa kasvunopeuden ylläpitoon ja puutuotteiden substituutiovaikutukseen, joka maksimoi metsien ilmastohyödyt pitkällä aikavälillä.  

• Jos valtio ei saavuta sille asetettuja ilmastotavoitteita LULUCF sektorilla, ei sille aseteta sanktiointimenettelyä saavuttamattomasta tavoitteesta.  

• Metsien rooli ilmastotyössä tunnustetaan koko arvoketjun matkalta. Puutuotteiden lisääminen on hyvä ilmastoteko ja saa aikaan merkittävän substituutiohyödyn.  

• LULUCF politiikka ei jatkossakaan koske suoraan maanviljelijää tai metsänomistajaa vaan jäsenvaltiota. 

Anssi Kainulainen

asiantuntija, energia

energiapolitiikka, energiamarkkinat, bioenergia, kansainvälinen ilmastopolitiikka

+358 50 596 1541

aiheet: bryssel-agenda