Päästövähennystoimien edetessä muualla taloudessa maatalouden päästöjen suhteellinen osuus kokonaispäästöistä kasvaa, vaikka tuotosta kohden tarkastellen maatalouden päästötkin vähenisivät. DG Clima on työskennellyt kahden edellisen vuoden aikana konsulttien kanssa luodakseen analyysia siitä, miten AGRI-ETS olisi mahdollista toteuttaa. 

Päästöjen hinnoittelu rajoittaa maataloustuotantoa, lisää hiilivuodon riskiä ja heikentää EU:n maatalousalan kilpailukykyä. Osaratkaisuna keskusteluissa esiin on noussut EU:n hiilirajamekanismin (CBAM) soveltamisalan laajentaminen WTO:n kauppasääntöjä täysimääräisesti noudattaen. Haastetta keskusteluun osaltaan lisää EU:n Mercosur sopimuksen eteneminen. Kokonaisuus sisältää kuitenkin toistaiseksi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. 

Rakenteellisesti maatalouden päästökauppa on niin merkittävä uusi avaus ruoan tuotannon alalla, että se olisi tehtävä EU:ssa tiiviissä yhteistyössä seuraavan CAP:n valmistelun kanssa sekä tulevan maatalouden Vision kanssa. 

Maatalouden päästökaupan pitäisi pystyä vastaamaan ainakin seuraaviin kysymyksiin ollakseen toteuttamiskelpoinen: 

• Toistaiseksi keskustelusta puuttuu kunnollinen analyysi siitä, miten voidaan varmistaa tarvittavan datan laatu tilatasolla kaikkialla EU-alueella. EU:n viljelijät eivät vielä käytä yleisesti tilatason kasvihuonekaasujen seuranta-, raportointi- ja todentamisvälineitä, eikä yhteismitallisia menettelyitä tilatasolle vietyinä ole kehitetty. Maatalouden päästöt ovat hajapäästöjä, joiden mittaaminen ja verifiointi on helposti hyvin kallista. Kustannustehokkaan MRV:n eli seuranta-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän toteuttamiseen ei ole keksitty toistaiseksi ratkaisuja. Myös datan laatuun liittyen mm. tarvittavia päästökertoimia ja niiden luotettavuuteen liittyy perustavanlaatuisia kysymyksiä. 

• Viljelijöiden taloudelliset kannustimet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ovat olleet hyvin vähäiset. 

• Kulutuksen tasolla on haastavaa luoda taloudellisia kannustimia ilmastoystävällisempien tuotteiden ostamiseen. 

• Viljelijöiden vihreään siirtymään tehtävien investointien tukemiseen on saatavilla vain vähän rahoitusta. 

• Saatavilla on vain rajoitetusti vihreitä teknologioita ja viljelymenetelmiä, joilla on dokumentoitu päästövähennysvaikutus, joka myös näkyisi raportoinnissa. 

• Saastuttaja maksaa -periaatteen soveltaminen kohtaa sosiaalisia esteitä täytäntöönpanolle niin tuotanto kuin kulutuspäässäkin. 

• Suomessa turvepeltojen suhteellinen osuus on erittäin merkittävä. Viljelijä ei lähtökohtaisesti voi vaikuttaa siihen missä tila sijaitsee. Turvepelloilla on myös keskeinen asema osana suomalaista ruoantuotantoa. Esimerkiksi Tanskan tyylinen ratkaisu ohjata turvepellot yksipuolisesti vetettäväksi olisi Suomessa sosiaalisesti kestämätön.

MTK:n kanta:

MTK:n kanta on, että maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä tulisi tarkastella kokonaisuutena, johon kuuluvat myös mm. CRCF sertifioitujen yksiköiden käytön ratkaisu, CAP ratkaisut, RED, LULUCF-ratkaisut ja ESR-tulevaisuus. 

Tarvittavaan tietopohjaan ja datan laatuun liittyy vielä perustavaa laatua olevia laadullisia puutteita. Kustannustehokasta MRV-ratkaisua ei ole kyetty myöskään tuottamaan, eikä markkina rahoita maatalouden ilmastotoimenpiteiden toteuttamista. 

Heikki Aro

asiantuntija, maaperä ja ilmasto

maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma (MISU), maaperän terveyslaki, kiertotalous

+358 50 593 9393

Jukka Rantala

asiantuntija, ilmasto ja ympäristö

ilmastonmuutos ja tukivalmistelu

+358 20 413 2350

+358 40 715 8710

aiheet: bryssel-agenda