Maaperädirektiivin teknisistä yksityiskohdista on pääosin päästy sopuun. Kolmikantaneuvotteluissa suurin huomio on kohdistunut artiklaan 10, jossa määritellään kestävän maanhoidon periaatteet. Komission alkuperäisessä esityksessä periaatteet määriteltiin sitoviksi, ja ne rajoittivat selvästi maanomistajan oikeuksia ja loukkasivat omaisuudensuojaa. Euroopan parlamentti teki ehdotukseen huomattavia muutoksia mm. poistamalla periaatteiden sitovuuden. Osa jäsenmaista kannattaa kuitenkin edelleen komission alkuperäistä ehdotusta.  

Maaperädirektiiviä käsitellään seuraavaksi komission, neuvoston ja parlamentin yhteisessä trilogissa huhtikuun alussa. Keskusteluista on odotettavissa haasteellisia. Neuvosto kannattanee edelleen artiklan 10 laajempaa sitovuutta pelkkien suositusten sijaan. 

MTK pitää kestävän maankäytön periaatteisiin kuuluvan liitteen 3 esittämää toimenpidevalikoimaa tarpeettomana. Riski esitettyjen toimien muutoksista suosituksista sitoviksi, asteittain toimeenpantaviksi säädöksiksi tulee estää. Lisäksi kaikki listaukset kestävistä ja kestämättömistä toimenpiteistä kasvattavat riskiä rajata pois myös maaperän kunnon kannalta hyväksi tunnistettuja maa- ja metsätalouden käytäntöjä. Paras tulos saavutetaan ylläpitämällä ja kehittämällä jäsenvaltioiden kansallista osaamista. Tämä koskee sekä maaperän hoitokäytäntöjä että tarvittavia seuranta- ja raportointijärjestelmiä. Myös seurannassa syntyvän datan omistus, hallinta ja jakelu tulee järjestää niin, ettei maanomistajien oikeuksia omaan dataansa vaaranneta.  

MTK:n tavoitteet

MTK tavoitteena on yksiselitteisesti turvata maa- ja metsätalouden harjoittajien omaisuudensuoja, estää uuden ja tarpeettoman byrokratian syntyminen sekä tukea kansalliseen osaamiseen perustuvan ja maaperän erityispiirteet huomioivan seurantajärjestelmän toteuttamista.   

MTK pitää tärkeänä edistää Euroopan laajuista maaperänhoidon kehitystyötä. Jäsenvaltioiden toimien harmonisointi on tälle työlle suuri haaste. Maaperän tutkimusosaamisessa ja -tiedossa on edelleen suuria eroja EU:n jäsenvaltioissa. Analysoinnissa käytettäviä indikaattoreita on haastavaa soveltaa yhdenmukaisesti erilaisiin maaperätyyppeihin esimerkiksi metsämaalla. MTK on myös korostanut, että käyttöön otettava seurantajärjestelmä ei saa aiheuttaa taloudellisia tai byrokraattisia lisärasitteita maanomistajille. Maaperän hoidon suorat rajapinnat ilmasto- ja biodiversiteettitavoitteisiin on tunnistettava maanomistajia palkitsevalla tavalla. Myös EU:n metsiä koskevaa olemassa olevaa tai valmisteltavaa lainsäädäntöä on arvioitava osana maaperädirektiivin sisältöä. 

Heikki Aro

asiantuntija, maaperä ja ilmasto

maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma (MISU), maaperän terveyslaki, kiertotalous

+358 50 593 9393

aiheet: bryssel-agenda